home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku03.lha
/
txt
/
Grafiikka
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1992-09-02
|
10KB
|
292 lines
2
0*
Amigan grafiikan
----------------
tulevaisuudennäkymät
--------------------
Kaikkihan muistanevat nuo perinteik-
käät Amigan kulta-ajat, jolloin oli
pari hassua Amiga-mallia, A1000,
A500 ja ehkä A2000 - ja PC:issä CGA-
grafiikka. Noina muinaisina aikoina
ei PC:illä ollut nokan koputtamista
- Amigat olivat edistyksellisimpiä
mikroja, mitä tuli grafiikkaan. Jo
A1000:n ajoista mainetta niittänyt
pallodemo "Boing" väläytteli upeaa,
nopeasti liikkuvaa 32-väristä gra-
fiikkaa, jotakin, josta silloiset
PC-miehet vain unelmoivat...
Mutta ajat ovat muuttuneet. Ennen
oli Amigassa muihin verrattuna todel-
la eristyksellistä rautaa, mutta nyt
ovat PC:t menneet ohi. Koko 90-luku
on ollut 256-väristen PC-ruutujen
hallintokautta - eikä Amigalla ollut
paljoakaan vastaansanomista muuta-
mia harvinaisia, kalliita 24-bitti-
siä näyttökortteja lukuunottamatta.
Elettiin vuotta 1992. PC:lle oli yl-
lin kyllin 256-värisistä SVGA-kor-
teista jopa 16777216-värisiin trueco-
lor-kortteihin saakka. Amigalle muu-
tama harva, hintava kortti. Jotkut
muistanevatkin nämä "vanhat kunnon"
näyttökortit - IV24, Firecracker,
Harlequin, Rambrandt, vain muutamia
mainitakseni... Näille oli yhteistä
vain PC:n vastaavia kortteja hirveäs-
ti korkeampi hinta. Mutta nämä oli-
vatkin lähinnä tarkoitettu esimerkik-
si videotyöskentelyyn, videopajoille
jne. Näissä oli harvemmin toimiva
WB-emulaattori, eikä siltikään ollut
kovin kaksista käyttää. Se, mitä
Amiga todella tarvitsi mennäkseen
PC:iden edelle kunnon mitalla, oli
värikkäämpi ja suurempiresoluutioi-
nen Workbench. Mitä mieltä oli työs-
kennellä 16-värisellä 640x512-Work-
benchillä, joka vielä kaiken muun li-
säksi tahmasi ja värisi inhottavas-
ti? Ei mitään - siksi tarve suurem-
mille resoluutioille suuremmilla vä-
rimäärillä oli pakottavan suuri -
myös Amiga-käyttäjälle niinkuin PC:n
tyypilliselle Windows-käyttäjälle.
Tähän probleemaan - Amigan vuodelta
-85 peräisiin olevaan "antiikki-
seen" grafiikkaan - Commodore esitte-
li syksyllä 1992 oivan ratkaisun: A-
miga 4000, jossa oli AGA-piiristö
(Advanced Graphics Architechture).
Tämä uusi piiristö tarjosi entistä
suuremmat värimäärät resoluution kui-
tenkaan kärsimättä - maksimissaan
1280x512(i) 256 värillä, tai jopa
262144 yhtäaikaisella värillä (HAM8-
tila). Monet aikaisempien Amigoiden
omistajat, jotka olivat jo tottuneet
käyttämään 640x256- tilaa neljällä
värillä (16 tahmasi liikaa), olivat
kuin taivaassa, kun melkein samalla
nopeudella voikin käyttää 896x628-ti-
laa 128 värillä. 256 väriä jo tahma-
si ehkä hieman liiaksi, mutta 128 vä-
riä oli Amigan Workbench 3.0:lle ai-
van riittävästi, sikäli kun tämä pa-
rannettu WB (jossa uutta 2.1:stä oli
lähinnä AGA-tuki) kykeni "jakamaan"
ruudun paletin ohjelmien kesken,
jolloin tarvittiin vähemmän värejä
samojen kuvien esittämiseen WB-ruu-
dulla. Nyt voitiin näyttää ennennäke-
mättömän hienoja kuvia pienessä ikku-
nassa WB-ruudulla ihmeohjelmalla ni-
meltä MultiView. Vaikenivatpahan PC-
miehet ainakin vähäksi aikaa... :-)
Varsinkin marraskuussa -92 alkoi
Amigan uuden sukupolven grafiikan a-
sema vakiintua, kun Commodore julkai-
si uuden koneen: Amiga 1200. Tämä
oli pääasiassa suunnattu harrasteli-
joille, ja tuli olemaan uusi
"low-end" malli vanhan A500:n tilal-
le. Tämä kone tarjosi AGA-grafiikan
erittäin kilpailukykyisellä hintata-
solla - A4000 oli ollut tätä ennen
vain muutamien harvojen valittujen
tietokone isolla hintalapullaan...
Mutta nyt, kun AGA-potentiaali oli
useimpien tavallisten harrastajien
ja ohjelmoijien ulottuvissa, alkoi
todellinen AGA-grafiikan kukoistus-
kausi. Yhä useampi ohjelma, ennen
kaikkea hyötyohjelmat, alkoivat tu-
kea AGA-grafiikkaa. Näyttömoodit, ja
-värimäärät olivat helposti käyttä-
jän muuteltavissa käyttöjärjestelmän
tarjoaman ScreenMode-requesterin
avulla - ilman mitään PC-tyylistä
driver-tuskaa. Olipahan kiva kun sai
taas pilkata PC-miehiä... ;-)
Mutta, vaikka AGA olikin suuri pa-
rannus vanhaan piiristöön verrattuna
nelinkertaisine kaistaleveyksineen,
oli se silti melko hidas verrattuna
uusimpiin PC-kortteihin. Etenkin
256-väriset moodit ovat AGA:lla mel-
ko hitaita, jopa niin hitaita, ettei
niiden käyttö ole järin mukavaa. Ja
jos halusi parempaa grafiikkaa omaa-
van Amigan, oli pakko myydä vanha
A2000 tai A3000, sillä edellämaini-
tuille koneille ei saanut AGA-päivi-
tystä tai muuta sellaista, eikä mois-
ta ollut edes tiedossa tulevaisuudes-
sakaan. Miten käy vanhalle lippulai-
valle nimeltä Amiga 3000? Kuoleeko
se pois AGA-koneiden melskeessä? Mo-
net olivat jo myymässä A3000:staan
täydellä kiireellä, kun erinäiset
saksalaiset ja yhdysvaltalaiset fir-
mat rupesivat julkaisemaan uusia, en-
tistä parempia grafiikkakortteja to-
den teolla. Aluksi oli Dominoa, Mer-
liniä ja Retinaa. Näistä grafiikka-
korteista ei valitettavasti tullut
suurta suosiota, ja niiden erinomai-
set ominaisuudet hukkuivat "AGA-tul-
vaan". Mutta esimerkiksi Domino tar-
josi erittäin kilpailukykyiseen hin-
taan 256-värisiä tiloja jopa
1024x768-resoluutioon saakka - hinta
oli samaa luokkaa mitä PC:n näytö-
nohjaimet! Retina oli kalliimpi, mut-
ta tarjosi 24-bittistä grafiikkaa
isoilla resoluutioilla. Valitettavas-
ti vain kortit olivat hieman epätäy-
dellisiä muutamissa suhteissa
- vain ne ohjelmat, jotka avautuivat
Workbench-ruudulle hyötyivät suurem-
masta resoluutiosta, ja jokunen muu
ohjelma. AGA-ohjelmien yleistyessä
tarvittiin korttia, jonka softa pys-
tyi tarjoamaan 256-värisiä moodeja
AGA-ohjelmille aivan kuin alkuperäi-
nen AGA-piiristö. Jotkut käyttävät
vieläkin näistä näytönohjaimista ni-
mitystä "AGA-kortti" vaikka ne ovat-
kin teknisesti pidemmälle kehittynei-
tä kuin itse alkuperäinen AGA-piiris-
tö. Esimerkiksi A4000:n aikoihin
markkinoille tullut Picasso II tarjo-
si 256-värisiä tiloja aina
1280x1024-resoluutioon saakka erit-
täin kilpailukykyisessä, noin 2000mk
hintaluokassa. Lisäksi kortilla on
tehokas CL5426-kiihdytinpiiri. Se,
mikä tekee tästä näyttökortista "näy-
tönohjaimen", on sen softa. Kortti
"integroituu" käyttöjärjestelmään
niin vedenpitävästi, että valmista-
jaa lupaa kaikkien 2.0:aa tukevien
softien toimivan kortilla 100%. Täl-
löin voi näyttää vaikka 256-värisiä
kuvia ViewTekillä, tai laskea 256-vä-
ristä Mandelbrottia MandelSquarella,
tai renderöidä Real 3D 2:lla suo-
raan Picasson 24-bittiselle ruudulle
(olettaen, että Realille on Picas-
so-ajuri, itse käyttöjärjestelmä tar-
joaa tuen vain 256 värille).
Nykyään on siis useampi vaihtoehto
niille Amigisteille, jotka haluavat
koneestaan ulos enemmän värejä ja pa-
rempia resoluutioita. Silmiinpistä-
vin tapa on tietysti myydä vanha
"rakkine" pois ja ostaa uusi, tulite-
rä A4000. Mutta esimerkiksi varmasti
hyvin moni Amiga 3000:n kalliilla
rahalla ostanut haluaa pitää tämän
entisen Amiga-malliston lippulaivan
uuden koneen ostamisen sijaan. Ostaa
vain koneeseen jonkin asiallisen
näytönohjaimen
- niitä on nykyään markkinoilla mo-
nenlaisia, ja -tehoisia. Se, mitä
näille "uuden sukupolven" Amiga-näy-
tönohjaimille on yhteistä, on erit-
täin hyvä kilpailukyky, sillä ne
ovat teholuokassaan PC-virkaveljien-
sä hintaisia! Tämä on erittäin posi-
tiivinen piirre, ja takaa ettei Ami-
gistien tarvitse enää hävetä häviä-
vänsä grafiikassa puucee-miehille,
ostamalla uuden hienon Rainbow III:n
(S3 928 -kiihdytetty näytönohjain)
turvaa samalla itselleen komean haju-
raon - jopa verrattaessa Silicon
Graphicsien työasemien grafiikkaan!
Tavallisessa, jokamiehen hintaluokas-
sa kilpailevat lähinnä Merlin, Picas-
so II, Piccolo ja GVP EGS Spectrum.
Nämä kaikki ovat kiihdytettyjä näytö-
nohjaimia korkeilla resoluutioilla
ja truecolorilla. Merlinin heikkona
lenkkinä on keskeneräinen softa ja
hidas WB-emulaatio. Picasso II:ssä
on erinomainen softatuki (patchaa In-
tuitionin) ja nopea CL5426-blitteri,
mutta siinä on vain ZorroII-liitän-
tä, rajoittaen siirtonopeuden kortin
ja CPU:n välillä vain noin 3 megata-
vuun/s. Piccolossa ja GVP EGS Spect-
rumissa taas on nk. ZorroII/ZorroIII
"autosensing", eli esimerkiksi
A3000:ssa Piccolo ja GVP EGS Spect-
rum kykenevät siirtämään jopa
20MB/s, optimissaan 50MB/s 32-bittis-
tä ZorroIII-väylää pitkin! Nämä kor-
tit ovatkin selvästi joukosta erottu-
vat nopeuden puolesta. Piccolon sof-
ta on Internetissä liikkuvien käyttä-
jien mukaan hyvä (mainoksia ei ole
tullut vastaan), myös GVP:n softan
pitäisi integroitua käyttöjärjestel-
mätasolla. Nämä molemmat kortit tuke-
vat myös GVP:n kehittämää 24-bittis-
tä käyttöympäristöä, EGS:ää. Myös
useat ohjelmistovalmistajat tukevat
jo EGS:ää, pääasiassa grafiikankäsit-
tely, -morphaus, -renderöinti yms.
ohjelmat. EGS:ää voidaan jo nyt hy-
vällä syyllä kutsua "de facto 24-bit
standardiksi".
Aika näyttää, miten käy. Tuleeko
EGS valtaamaan niin paljon alaa, et-
tä Commodore adoptoi sen seuraavaan
käyttöjärjestelmäversioon? Miten RTG
(ReTargettable Graphics) tulee muut-
tamaan tilannetta? Todennäköisesti
melko vähän, sillä jo nykyiset, hy-
vällä softatuella varustetut näytö-
nohjaimet kykenevät ottamaan ohjel-
mistojen tarjoamat grafiikat täysin
hallintaansa. Tulevaisuus näyttää hy-
vin ruusuiselta - varsinkin, kun uu-
sia, entistä edullisempia grafiikka-
kortteja julkaistaan kiihtyvällä
vauhdilla. A2000:sta tai A3000:sta
A4000:een siirryttäessä kannattaakin
ajatella tarkkaan, olisiko sitten-
kin toimivampi ratkaisu ostaa vain
uusi grafiikkakortti, sikäli kun ny-
kyiset kortit ovat todellakin käyttö-
kelpoisia, ja useimmiten päihittävät
hitaahkon AGA:n selvällä marginaa-
lilla. Näyttökorttien ainoa varjopuo-
li lienee se, ettei niillä mitä luul-
tavammin näy AGA-demot niiden ronk-
kiessa rautaa suoraan... :( Mutta
siitä huolimatta kannattaa miettiä
tarkkaan, mitä itse tarvitsee. Ja
jos myy Amiga 500:nsa ja ostaa jon-
kun 486:n sillä perustein, että
"486:ssa on 256 väriä ja muutenkin
se on nopeampi" niin kannattaa ajois-
sa ottaa laput pois silmiltä ja kat-
soa ympärillään olevaa Amiga-grafiik-
kakorttivalikoimaa - samalla rahalla
saa mitä PC:llekin!
Topi Kanerva